Tämä on toki viikon myöhässä, mutta tuleehan kuitenkin, ehkä jotakuta kiinnostaa lukea :)
Torstai 4.11. elikä vaihtomme 2. viimeinen päivä.
Torstaina herätessäni tuntui jo vähän epätodelliselta, se olisi viimeinen kokonainen päivä, ja illalla sitten jäähyväisjuhlan aika. Toki paljon ohjelmaa oli vielä jäljellä, pääsisimme viettämään aikaa Ghentissä päiväsaikaan ja perjantaina vielä Brysseliin, mutta silti. Käytännössä kaikki virallinen ohjelma on jo ohi, arviointia lukuunottamatta. Tankkasimme siis hedelmäjugurtilla ja suklaavoileivillä jotta jaksaisimme antaa kunnollista palautetta sekä muutenkin pohtia matkamme tarkoitusperiä, saavutuksia, hedelmiä, yhteistyötämme jatkossa jne.
Pääsimme kirjoittelemaan suurille papereille kantamme erilaisiin kysymyksiin leirin tunnelmasta, ohjelmasta, kulttuurin osuudesta ym ja kommentoimaan siihen muiden raapustuksia. Näiden pohjalta sitten juttelimme vielä vähän tarkemmin, mikä olikin hyvä pohja pienelle itsekriittisyydelle... Onneksi pääsimme yhteisymmärrykseen, ja kaikki olivat sitä mieltä, että viikosta saatiin paljon irti puolin ja toisin, vaikkakin voisimme toki vielä joissain asioissa parantaa yhteistyötämme. Hauskaa oli huomata, että erityisesti moni belgialaisista sanoi yllättyneensä siitä, kuinka läheisiksi olimme viikon aikana tulleet, vaikka etenkään kaikki suomalaiset eivät tietenkään tätä allekirjoittaneet, ehkä muinaiset protuleirit mielessä siintäen. Ehkä me voimme siis ensi kerralla näyttää heille mahautumisen ja autonpesun huippuhetket... Tulevaisuuden varalle keksittiin vaikka mitä, alkaen yhteisistä leireistä jaettuun leikki-idea -varastoon päättyen mielipiteisiin saunomisesta, noin suunnilleen.
Lounaan jälkeen suuntasimme Ghentin keskustaan viettämään parin tunnin vapaa-aikaa, johon mahtui osaltani esimerkiksi vierailu Spar-kauppaan, ostoskatu ja lopuksi kokoontuminen yhdessä paikalliseen suklaabaariin. Se olikin varsinainen elämys, on luultavasti kansanterveyden kannalta paras ettei sellaista Suomeen tulekaan, mutta täytyy sanoa, että kahvilan valkosuklaapirtelö varasti alan sydäntäni, vaikken jaksanutkaan edes puolia. Palasimme Evergemiin masut pömpöllä ja hurmioitunut ilme kasvoillamme, vain aloittaaksemme valmistelut illan perinneruokaillallista varten.
Ohjelma illalle olikin pelkästään sosiaalista, yhdessä kokkailimme, maistelimme erilaisia ihanuuksia, joita pöytään ilmestyi; karjalanpiirakoita munavoilla, pieniä pursotettuja perunamuusi torneja, eräänlaisia belgialaisia lihapullia (kasvisversiona, sillä meillä suomalaisilla oli runsas vege-edustus, 8/10), kasvishöystöä, sienikastiketta ja sitten jälkiruoaksi puolukka-valkosuklaakakkua, belgialaisia pipareita, joilla kyllä oli jokin erilainen nimi, suklaavaahtoa, omenapaistosta... Belgialaiset olivat myös järjestäneet Singapaleis-nimisen laulukilpailun, se tulee Belgiassa televisiosta, ja idea on vähän sama kuin Bumtsibumissa. Me tytöt voitimme sen oikein kunniakkaasti.
Meille oli valmistettu oikea juhlahuone, jossa hengailu jatkui puoli kuuteen asti aamuun seurustelun, tanssimisen ja tietysti rapergamen merkeissä. Kyseinen leikki oli suorastaan parempi kuin natsipolitzai, vaikka tietenkään niitä ei ihan suoraan voi verrata. Rapergame sisältää väkivallan lisäksi myös suutelemista, odotamme innolla seuraavaa koulutusta, jossa voimme levittää sen ilosanomaa muillekin innokkaille protuille...
