Heps,

Ja terveisiä Jinjasta. Laitoin pari päivää sitten aiemman päiväkirjaotteen, mutta ilmeisesti se katosi bittitaivaaseen, tai noudattaa Afrikkalaista aikaa eli ilmestyy sivuille joskus ensi vuoden loppupuolella.

Jätimme seminaarin jälkeen siis pääkaupungit ruuhkaiset kadut taaksemme ja suuntasimme Jinjaan, Niilin alkulähteille. Matka taittui nopsasti Matatulla, eikä paikoista edes tarvinnut paljoa taistella. Joitain paikallisia häädettiin paremmin maksavien asiakkaiden tieltä kadunvarteen, mutta Vaalea Viikinki sai istua rauhassa.

Jinja on rauhallinen, kaunis, ja mikä parasta paljon saasteettomampi kuin Kampala. Valkoisiin ei hirveästi törmää, ja Alinan hame onkin tällä hetkellä paikan suurimpia nähtävyyksiä. Paikka on pieni, joten näkemistä siinä ei hirveän pitkäksi aikaa riitä, ja olemme suunnanneet mielenkiintoamme myös kaupungin ulkopuolelle. Eilisen vietimme tallustelemalla nelisen tuntia sademetsissä paikallisella luonnonsuojelualueella taistellen tuhatjalkaisten, moskiittojen ja varsinkin muurahaisten kanssa. Aiemman imperialistisen asennoitumisemme vastaisesti emme palkanneet opasta vaan samoilimme keskenämme, ja eksyttyäkin tuli pariin otteeseen.

Jinja tunnetaan myös Itä-Afrikan seikkailukeskuksena, ja pääsyy siihen löytyy Niilistä. Alue tunnetaan yhtenä maailman parhaista koskenlaskupaikoista (white water rafting). Koska emme voi jättää mitään kokeilematta, kuluu huominen päivä siinä kun laskemme 30 kilometriä niilin alkupäästä alas kumijollilla, jotka vetävät kahdeksan henkeä. Tavoite on saada matkalla vene kaatumaan mahdollisimman monta kertaa, ja vältellä vesikäärmeitä ja alligaattoreita. Lajin harrastajille tiedoksi, että tuolle 30km matkalle mahtuu kymmenia tason 4 koskia ja muutama tason 5 putous, joista on tarkoitus painaa läpi. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä niitä nähtävyyksinä katsomassa, mutta onko parempaa tapaa kokea Niili kuin kalan perspektiivistä. Jos meistä ei näiden viestien jälkeen enää mitään kuulu, niin pikkusisko saa muuttaa kämppään ja yliopiston opintoviikkoni (molemmat) saa jakaa ainejärjestön sisällä niitä tarvitseville.