artikkelit

Iheyo Washingtonissa

Ulos kaapista!

Teksti: Aatu Komsi

Washingtonissa järjestetyssä humanistijärjestöjen yhteisessä seminaarissa pääsimme tutustumaan myös kirjailija Richard Dawkinsin ajamaan Out-kampanjaan. Out-kampanjan tarkoituksena on rohkaista ateisteja tunnustamaan julkisesti oma uskonnottomuutensa.

USA:n politiikassa se ei ole aina helppoa. Eräskin tutkija kyseli sadalta kongressiedustajalta, uskovatko nämä Jumalaan. Neljäsosa vastasi: "En – mutta et saa kertoa tätä eteenpäin." Ateismin huono kaiku Amerikassa johtuu kylmän sodan propagandasta. Silloin korostettiin idän ja lännen eroa muistuttamalla, että kommunistit olivat "jumalattomia ateisteja".

Kriitikkojakin onneksi löytyy. Maan kongressi oli taannoin säätämässä lakia, jonka seurauksena pahoinpitelystä voitaisiin syyttää myös vanhempaa, joka jättää hoitamatta sairasta lastaan. Lakiin toivottiin poikkeusta, jonka mukaan ihmeen rukoileminen laskettaisiin hoitamiseksi. Senaattori Jamie Raskin kuitenkin napautti, että valitettavasti laissa ei oikein voida laskea ihmeiden varaan.

Suomessa tätä propagandaa ei koskaan viety yhtä pitkälle kuin USA:ssa, mutta tapakristillisyydellä on maastamme silti vahva ote. On sy vältä, jos julkishallinnon päätöksiä perustellaan uskonnollisilla argumenteilla. Ja on ällöttävää, että presidentti Halonen päätti liittyä takaisin kirkkoon ilmeisesti vain imagosyistä. Kouluissa aamunavaus on uskonnollinen, ET:n tunnit sijoitetaan koulupäivän päätteeksi ja niin rakennukset kuin ylioppilaatkin "siunaa" pastori.

Uskovaisuudessa itsessään ei ole mitään pahaa, mutta toisten uskonnonvapauden kunnioittaminen edellyttää, että poliittinen päätöksenteko pidetään poliitikon omasta uskosta erillään. Tämä ei tarkoita ateismin ylikorostamista. Mutta edellä mainittu Raskinkin on osuvasti huomauttanut, että hän virkavalassaan vannoi käsi Raamatulla kunnioittavansa perustuslakia eikä käsi perustuslailla kunnioittavansa Raamattua.

Haluaisin ajaa katsomuksellisen epätasa-arvon poistamista Suomessa, varmaan moni muukin protu haluaisi. On kuitenkin selvää, ettei Protu voisi sitä tehdä. Kun Humanistiliitto liittyi Protun jäseneksi, sen silloinen puheenjohtaja Jussi Pikkusaari lausui, että humanisti ei kasvata lastaan humanistiksi, mutta voi toivoa, että hänen lapsestaan tulee humanisti. Protu on äärihumanistinen siinä suhteessa, että tehtävämme on nimenomaan tukea nuoren oman mielipiteen muodostumista. Jos järjestömme lähtisi ottamaan yhteiskunnallisiin asioihin jäsentensä puolesta kantaa, tämä kumoutuisi.

Tarvitsisimme maahan uuden humanistisen nuorisojärjestön, johon voisivat liittyä esimerkiksi ne protut, jotka haluaisivat lähteä edistämään humanistisia arvoja.

Humanistiliitto itsessään ei ole siihen vastaus. Järjestöllä ei ole omaa nuorisotoimintaa, ja sen hallituksen nuorinkin jäsen täytti tänä kesänä 50 vuotta. Vapaa-ajattelijain liitto taas tuntuu jopa liiaksi uskontovihamieliseltä.

Uuden humanistisen nuorisojärjestön tarkoituksena olisi tukea positiivista mielikuvaa humanismista, teroittaa tyhmille, että uskonnottomillakin on moraali ja hienot häät, ja varmistaa, että mikään julkishallinnon osa ei saisi tehdä ratkaisuja jonkin jumalan sanaan nojaten. Luontevinta toki olisi, että kyseinen nuorisojärjestö kuuluisi myös Humanistiliittoon – ja Iheyoon.

Takaisin hakemistoon