TK163 Keskustelunveto

Keskustelunveto

Tavoitteet

• Hahmottaa protukeskustelun luonne
• Antaa valmiuksia keskustelun vetoon
• Ymmärtää, etteivät keskustelut synny itsestään, vaan niillä on vetäjä
• Antaa käytännön vinkkejä suunnitteluun ja korostaa valmistautumisen tärkeyttä
• Tiedostaa, ettei keskustelun sisältöä ja kulkua voi täysin suunnitella

Tämän osion sisältö

• Mikä on keskustelu
• Miten keskustelu rakentuu (draaman kaari)
  • Suunniteltava aloitus, keskikohta ja lopetus
• Keskustelun aikataulutus
• Tavoitteellisuus keskustelun suunnittelussa
• Keskustelun suunnittelu
  • Suunnittelun tärkeys: leirillä ei lähtökohtaisesti ehdi + laatu laskee jos et panosta
  • Toimivia tapoja suunnitella keskustelua
  • Tavoitteet
  • Aloitus ja lopetus
  • Jotain sinne väliin
• Eri tapoja edistää keskustelua
• Keskustelun ohjailu vs. vapaa virta

Mikä on keskustelu?

Keskustelu on yksi yleisimpiä tapoja käsitellä leiriviikon aiheita. Kuten mikä tahansa ohjelma leirillä, keskustelun vetäminenkin tarvitsee suunnittelua, ja tavoitteita on syytä hyödyntää sen suunnittelussa. Keskustelu voi käytännössä olla minkä pituinen vain, mutta kannattaa huomioida, että useasti pitkät keskustelut voivat olla puuduttavia, etenkin jos niitä on päivässä monta. Liian lyhyeksi suunniteltu keskustelu taas voi tuntua siltä, että aiheen käsittely jäi kesken. Aina keskusteluohjelmissa ei tule syvempää keskustelua aikaiseksi, joskus taas keskustelu jopa rönsyilee.

Protukulttuurissa on olennaista, että keskustelutilanne on aina tasavertainen ja toisten mielipiteitä arvostava. Jokaisella on siis oikeus ilmaista omia mielipiteitään, mutta loukkamatta muita. Ei ole oleellista, että kaikki protuleiriläiset jakaisivat samanlaisia mielenkiinnonkohteita tai ominaisuuksia vaan kaikki ovat yksilöitä, eikä ketään pidä syrjiä oman erilaisuutensa vuoksi. Keskustelussa saa sanoa ihan mitä vaan kuitenkin loukkaamatta ketään. Myöskään vihapuhe tai rasismi eivät ole sallittuja.

Protukulttuurille on keskeistä, että tiimiläiset saavat tukea muulta tiimiltä tai tukihenkilöltä, mikäli kohtaavat jotain, mikä tuntuu liialliselta itselle. Leirin aikana voidaan jakaa syviä henkilökohtaisia asioita itsestään, mutta vain jos leiriläiset itse sitä haluavat. Ei saa painostaa ketään kertomaan omista asioistaan. Kaikki on täysin vapaaehtoista. Protuleireillä noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita ja järjestössä on nollatoleranssi syrjintään.

Keskustelun suunnittelu

On hyvä paneutua keskustelujen suunnitteluun, koska suunnitelma, pohjamateriaali tai ajatuksellinen pohjatyö, tai niiden puuttuminen vaikuttaa keskusteluun. Keskustelun suunnittelussa on tärkeää luoda selkeä aloitus ja lopetus omalle keskustelulle. Keskustelu on hyvä aloittaa jollakin aiheeseen johdattelevalla kevyellä kysymyksellä tai esimerkiksi ringillä, jossa jokainen kertoo vuorollaan lyhyesti jotakin aiheeseen liittyvää. Keskustelun voi lopettaa tiivistämällä keskustelun aikana oivalletut pointit/pointti ja keskustelun vetäjän on myös hyvä kiittää keskustelusta sen päätyttyä. 

Kannattaa lähteä tavoitteiden asettamisesta. Niiden pohjalta on helpompi suunnitella keskustelun tarkempia aiheita ja sen kulkua. Aiheen rajaaminen on myös tärkeää. Jotta keskustelun aihe tulee tutuksi vetäjänä, sitä voi pohtia syvällisesti, keskustella siitä muiden kanssa tai kerätä aiheesta tietoa, jotta keskustelunvedosta tulisi monipuolinen ja mielenkiintoinen. Jotkut aiheet voivat vaatia faktojen tarkistamista, jolloin on muistettava lähdekritiikki. 

Keskustelu on vuorovaikutusta, ja jo suunnitelmaa tehdessä pitäisi varautua siihen, että keskustelussa edetään keskustelijoiden mukaan. Valmiin kysymyslistan orjallinen noudattaminen tekee keskustelutilanteesta helposti jäykästi etenevän ja epäluontevan. Yksi suunnittelutapa on listata ilman tarkkaa käsittelyjärjestystä eri aihepiirejä ja niihin liittyviä kysymyksiä. Asioiden välisiä yhteyksiä voi hahmotella vaikka ajatuskartalla. Muitakin hyviä tapoja on – kokeilemalla löytää itselleen luontevimman. Keskustelun aloitus kannattaa kuitenkin suunnitella tarkasti, jotta keskustelu lähtee varmasti hyvin käyntiin. Keskeistä on mielenkiinnon herättäminen.

Keskusteluille pitää sopia vetäjä tai vetäjät. Sen lisäksi on tärkeää sopia muiden tiimiläisten roolista keskustelun aikana: kuinka paljon he osallistuvat keskustelun vetämiseen ja millä tavalla? Mielipiteiden esittämisessä keskusteluissa on syytä huomioida tiedostamaton vaikuttaminen. Keskustelusuunnitelmat on syytä tehdä niin selkeiksi, että kuka tahansa tiimiläinen pystyy lyhyelläkin varoitusajalla vetämään niiden pohjalta keskustelun, jos alkuperäinen vetäjä esimerkiksi sairastuu. Suunnitelmat on syytä käydä läpi vielä ennen kun lähtee vetämään keskustelua, jotta muistaisi, mitä on suunnitellut. Muistiinpanot kannattaa pitää kuitenkin hieman syrjässä, jotta keskustelu ei näytä paperista luetulta. Papereihin saa kuitenkin tukeutua, kun niitä tarvitsee.

Keskustelun vetäminen

Kysymysten esittäminen, omien kokemuksien ja mielipiteiden kertominen sekä aktiivinen kuuntelu ovat vetäjän tärkeitä työkaluja. Kannattaa esittää kysymyksiä, jotka ohjaavat pohtimaan ja jättävät tilaa keskustelulle, joten “onko asia x vai y”-tyylisiä kysymyksiä paremmin voi toimia “miten asia voisi olla”-tyyliset avoimet kysymykset. Omien mielipiteiden esittämisen suhteen täytyy käyttää harkintaa, sillä niiden tarkoitus on rohkaista muitakin kertomaan omista ajatuksistaan, ei suinkaan ohjaamaan keskustelua haluttuun lopputulemaan!

Paras tapa vetää ei välttämättä ole pelkkä kysymysten esittäminen, vaan vetäjä voi myös johdatella keskustelijoita haluamaansa suuntaan, tuoda esille uusia näkökulmia ja kommentoida muiden sanomisia. Usein se, että vetäjä on ikään kuin yksi keskustelijoista tekee tilanteesta luontevamman tuntuisen.

On erittäin tärkeää, että keskustelun vetäjä huomioi kaikki keskustelijat. Vetäjän on oltava läsnä keskustelutilanteessa kuuntelemalla muita, olemalla kiinnostunut heidän sanomisistaan, ottamalla katsekontaktia ja esimerkiksi nyökkäilemällä. Hyvässä keskustelussa kaikki halukkaat pääsevät puhumaan. Vetäjä voi kysellä hiljaisempien mielipiteitä ja koittaa rauhoittaa puheliaimpia, jos nämä vievät muilta liikaa tilaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka osallistumaan kannustaminen voi olla tarpeen, ketään ei pidä painostaa puhumaan. Keskustelusta voi saada paljon irti pelkästään kuuntelemalla. Jos leiriläiset ovat todella puheliaita, puheenvuoroja voi joutua jakamaan. Viittaaminen voi tuntua vähän koulumaiselta, mutta esimerkiksi pehmolelumaskotin kierrättäminen puheenvuoron antavana symbolina on toiminut monilla leireillä.

Keskustelunvetoon ja vetäjän rooliin vaikuttaa olennaisesti keskustelun aihe, tavoite ja siihen osallistuvan ryhmän koko. Jos kyseessä on vain muutamalle keskustelijalle vedettävä henkilökohtainen keskustelu, voi vetäjä saada osallistettua keskustelijoita kertomalla omista kokemuksistaan esimerkinomaisesti. Jos taas keskustelu on teoreettisempi ison ryhmän keskustelu, voi olla hyvä pysytellä taaemmalla ja pyrkiä aktivoimaan muita keskustelijoita. 

Keskusteluissa syntyy väistämättä hiljaisia hetkiä, jotka eivät välttämättä ole ollenkaan pahaksi. Usein hiljaisten hetkien aikana ihmiset pohtivat asiaa mielessään, ja siksi on tärkeää, että keskustelunvetäjä ei kiirehdi liian nopeasti seuraavaan asiaan aina keskustelun hiljetessä. Hiljaisuus ei luultavasti tunnu keskustelijoista läheskään yhtä pitkältä kuin vetäjästä. Yleensä keskusteluja täytyy ohjailla vetäjänä. Joskus keskustelu kuitenkin sujuu niin itsestään, että keskustelu on “vapaata virtaa” eikä vetäjänä sitä tarvitse ohjailla. Keskustelun lopussa kannattaa kuitenkin pitää jonkinlainen tiivististys/koonti keskustelusta.

Keskustelunvetoon kuuluu itse sisällön tuomisen lisäksi osallistujien aktivoiminen ja tukeminen. Leiriolosuhteissa on melko tyypillistä, että osa ryhmäläisistä keskustelee ja vie tilaa alusta lähtien reilusti ja osa leiriläisistä tarvitsee hieman aikaa lämmetäkseen keskusteluihin. Keskustelunvetäjällä onkin hyvä olla kikkoja, joilla saa tasattua tilankäyttöä ja annettua kaikille osallistujille mahdollisuuksia olla äänessä. Esimerkiksi “ringit”, joissa jokainen osallistuja kommentoi johonkin asiaan vuorotellen, ovat hyviä keinoja osallistaa keskustelijoita. Lisäksi vetäjä voi pienillä eleillä, kuten katseen kohdistamisella ja hymyllä, tukea arempien osallistujien keskustelua.

Eri tapoja edistää keskustelua

• Ringit
• Pehmolelut
• Väittämät
• Omien ajatusten / mielipiteiden kertominen
  • Huom! tämän potentiaaliset ongelmat
• Suorat kysymykset keskustelijoille
• Äänestykset
• Elein ja ilmein kannustaminen

Keskustelukulttuuri

Etenkin leirin alkuvaiheessa tiimin esimerkillä on ratkaiseva merkitys leirin keskustelukulttuurin synnyttämisessä. Ensimmäisten päivien aikana tiimiläisten onkin hyvä kiinnittää erityistä huomiota omaan rooliinsa keskusteluissa. Aluksi tiimiläisten kannattaa osallistua keskusteluihin rohkeasti näyttääkseen, ettei omien mielipiteiden ja ajatusten kertomisessa ole mitään hävettävää. Leirin edetessä tiimiläisten kannattaa kuitenkin jättää enemmän tilaa leiriläisten väliselle keskustelulle ja vetäytyä itse pienempään rooliin.

Muista ainakin nämä tämän osion käytyäsi:

• Keskustelun vetäjän tehtävä on keskustelun kasassa pitäminen, eteenpäin vieminen ja uusien näkökulmien tarjoaminen.
• Keskustelun vetäminen tarvitsee suunnittelua ja tavoitteita on syytä hyödyntää sen suunnittelussa.
• Suunnitelma on vetämisen apuväline, vetäjän ei siis tule noudattaa kysymyslistaa tai muuta suunnitelmaa orjallisesti.

Tiimiläisten on hyvä kiinnittää erityistä huomiota omaan rooliinsa keskusteluissa.