TK453 Moninaisuus
Moninaisuus (syventävä)
| Tavoitteet: Saada ymmärrystä ja tietoa leiriläisten moninaisuudesta Saada keinoja huomioida leiriläisten välisiä eroja Ymmärtää ottaa kaikki leirillä huomioon ja pitää tuntosarvet pystyssä Käsitellä yleisellä ja käytännöllisellä tasolla leiriläisten moninaisuutta |
Moninaisuuden huomioiminen on aihe, jossa jokainen tiimiläinen (tai ihminen ylipäätään) voi oppia aina paremmaksi. Paineita ei kannata kuitenkaan ottaa, sillä kysymällä ja aktiivisella kiinnostuksella sekä hyvällä asenteella pääsee jo pitkälle. Tärkeää on kuitenkin, että olet kuullut moninaisuuden huomioimisesta ja osaat luovasti soveltaa ja kohdata ihmisiä avoimesti ja ennakkoluulottomasti.
Moninaisuuden määritelmä
“Moninaisuudella tarkoitetaan sitä, että jokaisella ihmisellä on lukemattomia ominaisuuksia, rooleja, moni meistä kuuluu eri ryhmiin. Kyseessä voi olla myös ns. sisäinen erilaisuus, johon vaikuttavat jokaisen omat taustat ja identiteettikysymykset. Yhteiskunnan moninaisuuteen kuuluvat kaikki vähemmistöryhmät. Ominaisuudet, taustat ja ryhmät saattavat liittyä esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen, sosio-ekonomiseen asemaan, ikään, fyysisiin ominaisuuksiin, vammaisuuteen, ulkonäköön, uskontoon, kieleen, kulttuurieroihin, etnisiin piirteisiin, poliittisiin näkemyksiin tai erilaisiin ideologioihin ja vakaumuksiin.
Moninaisuuden huomioiminen on sitä, että ihmisen identiteettiin kuuluvia eroja kunnioitetaan turvallisessa ja myönteisessä ilmapiirissä. Jokaisen olisi tunnettava itsensä tervetulleeksi ja kunnioitetuksi sellaisena kuin on. On tärkeää, että jokainen voi osallistua ilman pelkoa syrjinnästä.”
Lähde: https://www.kulttuuriakaikille.fi/moninaisuus_mita_on_moninaisuus , viitattu 18.9.2024
Hyvin pitkälle ihmisten huomioimisessa pääsee jo aktiivisella lähestymisellä ja sillä, että uskaltaa kysyä. Tällöin pitää kuitenkin muistaa, että ihmisellä on myös aina oikeus olla vastaamatta kysymyksiin ja kysyjän on luotava sellainen tila, missä vastaamattomuudelle ei aseteta paineita. Tämä koskee erityisesti erilaisiin vähemmistöihin kuulumista sekä esimerkiksi vamman tai sairauden huomioimista. Kysymyksen muotoiluun kannattaa kiinnittää huomiota ja tehdä tilanteesta mahdollisimman turvallinen: esimerkiksi kannattaa pohtia, missä tilanteessa asioista kysyy, kuka kysyy (esimerkiksi onko tiimissä joku, joka olisi kyseiselle leiriläiselle juuri tässä aiheessa turvallisempi ihminen kyselijäksi) ja ketä muita tilanteessa on paikalla.
Olettaminen on vahingollista. Olettaminen on myös hyvin luonnollista, joten tärkeintä on, että pyrkii aktiivisesti itse tunnistamaan niitä asioita, joita olettaa toisista ihmisistä ja tarvittaessa sanallistamaan näitä asioita. Kaikista olettamista ei välttämättä tarvitse pyrkiä eroon, mutta oletukset ihmisen taustoista tai ominaisuuksista eivät saisi näkyä käyttäytymisessä, vaan kaikki tulisi kohdata tasa-arvoisesti. Pyri aina ymmärtämään ja validoimaan toisen kokemusta, vaikka itse et voisikaan samaistua – kokemus ei ole koskaan väärä, vaikka esimerkiksi tilanteen konkreettisesta kulusta tai tietyn ihmisryhmän kohtelusta olisi eri mielipiteitä.
Käytännön vinkkejä moninaisten ihmisten tukemiseen
| Miten tukea… | Esimerkkikeinoja |
| Neurokirjolla olevia | Kysy jo etukäteen/leirin alussa leiriläiseltä, tuleeko jotain huomioida tai tarvitseeko hän jossain apua. Luo matalan kynnyksen mahdollisuus kysyä/pyytää apua. Puhu ja kysy suoraan sekä sanallista asioita selkeästi. Älä oleta, että non-verbaalinen kommunikaatio ymmärretään, vaan sanoita asioita “liiaksikin” – tämä tukee myös neurotyypillisten oppimista. Mahdollisuuksien mukaan selkeät, kirjalliset ohjeet, jotta niiden seuraaminen on selkeää ja yksiselitteistä. Myös ohjeistusten jakaminen pienempiin osiin voi auttaa. Vetäjän tulee pysyä niissä toimintatavoissa, mitkä on etukäteen asetettu/ohjeistettu. Mikäli muutoksia tulee, tulee ne informoida selkeästi. Aikataulujen kirjoittaminen seinälle ja niissä pysyminen. Ennakkotiedot tulevista tapahtumista ovat tärkeitä. Säännöllinen tauotus. Aistiärsykkeiden huomiointi yleisesti sekä ohjelmassa, esim kovaäänisistä leikeistä ennakkovaroitus. |
| Jaksamisen kanssa haasteita omaavia | Kysy jo etukäteen/leirin alussa leiriläiseltä, tuleeko jotain huomioida tai tarvitseeko hän jossain apua. Luo matalan kynnyksen mahdollisuus kysyä/pyytää apua. Säännöllinen tauotusKannusta kertomaan, mikäli jokin asia leirillä tuntuu raskaalta/vaikealta. Joihinkin asioihin tiimi pystyy vaikuttamaan, vaikka kaikkeen toki ei. |
| Mielenterveyden häiriöiden kanssa haasteita omaavia | Kysy jo etukäteen/leirin alussa leiriläiseltä, tuleeko jotain huomioida tai tarvitseeko hän jossain apua tai tukea. Luo matalan kynnyksen mahdollisuus kysyä/pyytää apua. Säännöllinen tauotusKannusta kertomaan, mikäli jokin asia leirillä tuntuu raskaalta/vaikealta. Joihinkin asioihin tiimi pystyy vaikuttamaan, vaikka kaikkeen toki ei. |
| Hyvin epämotivoituneita leiriläisiä (esim. tilanne, jossa vanhempi on pakottanut lapsensa leirille) | Mikäli leiriläinen häiritsee muiden koulutusta ja/tai ohjelmaan osallistumista, voi kouluttaja siitä huomauttaa ja tarvittaessa myös poistaa ohjelmasta, mikäli huomauttaminen ei auta. Keskustelu motivaatiosta leiriläisen kanssa kahden kesken. Hyvin vaikeissa tilanteissa voidaan harkita leiriläisen kotiin lähettämistä. Tällöin aina ensin yhteys tukihenkilöihin ja sen jälkeen vielä kriisipuhelimeen. |
| Uusia (pystymetsä-)ohjaajia | Säännöllinen tauotus. Kysymiseen kannustaminen. Asioiden sanallistaminen ja perusteleminen esim. Protukulttuurin ja -käytäntöjen sanallinen aukiselittäminen. Yleisestikään ei kannata tehdä oletuksia esim. siitä että kaikki koulutettavat tietäisivät tietyn leikin, ohjelman tai tavan, kuten mahautuminen. Kahdenkeskinen keskustelu ja aktiivinen mukaan ottaminen erilaisissa ohjelmissa sekä vapaa-ajalla. Ohjaajiakin saa lähestyä! Kannustaminen osallistumiseen, lähestymiseen sekä keskusteluun. Porukkaan voi olla vaikeaa hypätä täysin protukulttuurin ulkopuolelta. |
| Fyysisiä vammoja tai sairauksia omaavia | Kysy jo etukäteen/leirin alussa leiriläiseltä, tuleeko jotain huomioida tai tarvitseeko hän jossain apua. Luo matalan kynnyksen mahdollisuus kysyä/pyytää apua. Mahdollista apuvälineiden käyttö mahdollisimman luontevasti leirin aikana. Huomioi leiriläisen vamma automaattisesti jo ohjelmaa suunnitellessa/organisoidessa, jotta leiriläisen ei tarvitse itse tuoda aina omaa sairauttaan/vammaansa esiin kysymällä “erityiskohtelua”. Mikäli leiriläiselle itselleen on ok, voi koko leiriporukkaa kehottaa huomioimaan vammautuneen henkilön erityistarpeet ja tarjoamaan spontaanisti apua (esim aistivammat, liikkumishaasteet yms.) |
Muista, että tiimiläinen ei ole terveysalan ammattilainen! Kaikissa tilanteissa ei tarvitse osata toimia itsenäisesti, vaan leiriläinen on myös vastuussa itsestään ja omasta pärjäämisestään ikätasonsa mukaisesti. Tämän lisäksi tukihenkilöihin voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä. Myös leiriläisen vanhempiin voi olla yhteydessä, mikäli jokin huoli nuoresta herää. Tällöin hyvänä käytäntönä voidaan pitää, että leiriläiselle itselleen kerrotaan (mahdollisuuksien puitteissa) yhteydenotosta etukäteen, mikä lisää leiriläisen luottamusta tiimiläisiin.
Pohdi ja valmistaudu vastaamaan itsearvioinnissa:
Millaiseksi olet kokenut moninaisuuden huomioimisen leirillä? Onko se sinulle helppoa/haastavaa/jotain muuta? Mikä on osa-alue, jossa koet erityisesti kehittämisen varaa?